Puhutaanpa hetki muista asioista, kuin syömishäiriöstä. Ohimennen voin mainita, että en ole oksentanut viime postauksen jälkeen. Vatsani on täynnä zero kokista. Nyt niihin muihin asioihin: 

 

On nimittäin niin, että mulla on kirjasta 238 sivu menossa. En muista, koska oisin lukenut näin paljon yhtä ja samaa kirjaa. Mistä tää kaikki keskittymiskyky on vallannut mut? 

Halauksia en vieläkään ole saanut tarpeeksi. Eräs päivä tällä viikolla sain halauksia, ja sain sillä kohotettua onnellisuuskäyrääni ihan kivasti. Mutta miksi ihmismieli on niin ahne, miks mä tahdon aina vain enemmän? Illalla himoitsen kosketusta, rakkautta, halauksia, sormien hellää kosketusta niskassa, hengityksen ääntä korvaa vasten... Voi, kunpa vain tietäisit.. Tahdon sut, tahdon kaiken, mutta silti en tahdo mitään. Voi, kunpa tietäisin itsekään...

Talvisessa metsässä tarpoessa mietin, kuinka en ole yksin, mulla on ihmisiä ympärillä ja kerrankin perhe seurana, mutta perhana, silti oon niin yksin. Pelkään kenties, että musta on tullut täysin kylmä ihminen tunneasioissa. Enhän mä kykene mihinkään vakavaan enää ikinä varmaankaan, enkä tahtoisi menettää yhtäkään ihmistä ympäriltäni minkään ihme säätöjen takia. Ehkä vähän itsekästä...

Haaveileekohan kukaan muu sellaisesta suhteesta, jossa sais huomiota, haleja, kehuja, rakkautta, kosketusta, ja juttuseuraa, ihan vaan ystävänä? Ehkä ihminen kuitenkin on sellainen yksiavioinen ja sitoutuva, mutta jokin on saanut mun tunne-elämän kellahtamaan ympäri useempaan otteeseen. En luota itseeni, enkä luota suhun. Mä oon itsenäinen nainen, tosi rakastava, mutta silti niin kylmä. Oon ristiriitainen ihminen, johon ei saa kiintyä. Ehkä tahdon olla saavuttamaton, mutta silti sun täytyis tehdä aloite. 

 

En mä tiedä... Kuinka selvittää, mitä tahtoo? Kuinka selvittää, mitä tarvitsee? Kuinka oppia luottamaan? Kuinka oppia rakastamaan itseään? 

 

Joskus leikittelen ajatuksella, että Big Brother järjestettäisiin ja hakisin sinne. Siitä kenties oon saanut tuommoisen epämääräisen haaveen ystäväsuhteista, jossa toisen kainalossa voi nukkua ja toiselta voi saada huomiota. Joskus leikittelen myös ajatuksesta kämppiselämästä. 

Kuulostan epätoivoiselta. 

Oonko mä epätoivoinen? Ehkä.