Tyyneys on ihanaa. 
Se, kun pyörä rullaa, eikä tarvitse taistella vastatuulta vastaan. 

Mielessäni tätä tyyneyttä ei tällä hetkellä ole. 

Olen nimittäin lihonut. Varmasti.
Vatsassani on pallo. Tai kenties siellä on vauva.
Tein raskaustestin, joka näytti negatiivista. 
Tai ehkä vatsassani onkin vain menkkapallo, joka viikon päästä pulpahtaa ulos. 
Tai läskipallo...

 

Tässä kirje sinulle, josta pidin. 

 

Hei. 

 

Voi olla, että mussa kasvaa lapsi. Kyllä, sellainen pieni ihminen, joita kerroit vihaavasi. 
Mietin jopa, etten ehkä keskeyttäisikään sitä. Susta tulis isä. 
Ei hätää, voit matkustella ja tehdä rahaa, ihan vapaasti. Ne on asioita, mitkä on mulle vain sivuseikka. 
Kuten masennus, sekin on vain sivuseikka, lievän ja keskivaikean rajamailla. Ongelmani on ihan muuta. Itseni kanssa kamppailua. 
Pitäisin sen lapsen ihan itse. Kyllä, tekisin elämästäni vielä vaikeampaa, kasvattamalla lapsen ihan yksin. 

En tiedä mitä musta tahdot, mutta sellainen tunne kanssasi on, että jotakin. 
Enkä muuten pidä tunteesta, jossa minulta odotetaan jotain. 

 

 

...Ei ehkä oo hyvä idea tapailla. Vai mitä tää nyt onkaan? 

Taidat olla samaa mieltä.

 

T: Tuuliviiri

 

 

Tässä oli kilometrin mittainen teksti, 

tässä kuitenkin ilmeisesti kaikki oleellinen. 

 

Tekis mieli vaan kadota johonkin kauas. 

Kuulostan ihan mieheltä. Ihan naurettavaa.